Harrastus tekee ihmiselle hyvää. Se rentouttaa, haastaa meitä pakottomassa ympäristössä ja irrottaa arjen velvollisuuksista, kuten työ- ja perheasioiden jatkuvasta pohtimisesta. Lisäksi monelle harrastusten tuomat mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen ja syvienkin ystävyyssuhteiden syntymiseen ovat tärkeitä. Harrastuspiirit ovatkin hyviä verkostoja uusiin ihmisiin tutustumiseen. Ihminen, joitakin poikkeusyksilöitä lukuun ottamatta, löytää elämänsä tarkoituksen peilaamalla itseään toisiin ihmisiin. Siksi itselle tärkeän harrastuksenkin haluaa jakaa tärkeiden ihmisten kanssa.

Luonnollinen tapa harrastuksen jakamiseen on aloittaa jokin ryhmänä tai joukkueena tehtävä aktiviteetti. Perinteisesti Suomessa on harrastettu paljon urheiluseuroissa, ja etenkin joukkueurheilulajeissa kehittyy parhaimmillaan vahva tsemppihenki ja joukkueen jäsenten välinen solidaarisuus. Lisäksi monet kamppailulajit, joissa pääpaino ei ole yksilöharjoitteissa, kehittävät sosiaalisia taitoja, omien rajojen tunnistamista ja avointa toisen ihmisen kohtaamista. Uuden urheilulajin voi aloittaa rohkeasti aikuisenakin, eikä harrastamisen tarvitse olla haudanvakavaa. Höntsäpotkupallojoukkue voi piristää arkea kummasti.

Myös jonkin asian aktiivinen seuraaminen käy helposti harrastuksesta. Maailma on pullollaan penkkiurheilijoita, musadiggareita ja taidenäyttelyiden suurkuluttajia. Sadattuhannet ihmiset käyvät somessa keskusteluja parhaista UFC-matseista ilman aikomusta aloittaa vapaaottelua itse. Fanittaminen on yksi harrastuneisuuden muoto, joka paranee jaettuna. Into saattaa nimittäin tarttua muihinkin ja houkutella joukkoon uusia faneja. Kaikki maailman fanit, jakakaa siis lempibändienne biisejä somessa ja pukeutukaa suosikkijoukkueenne väreihin! Intohimoinen fanitus piristää arkea kuin mikä tahansa harrastus.

Jaettua yhteisöllisyyttä voi kokea myös taideharrastusten parissa. Esimerkiksi harrastajateatterit, kuorot, improvisaatiokurssit, lukupiirit ja luovan kirjoittamisen työpajat perustuvat ihmiskohtaamisille ja voivat edistä henkisen hyvinvoinnin lisäksi emotionaalista älykkyyttä. Jakamisen iloa voi saavuttaa myös perinteisesti yksin tehtävien harrastusten parissa. Esimerkiksi valokuvaus, akvarellimaalaus, kalastus tai vaikkapa junabongaus ovat yksin tehtävien ajanvietteiden maineessa. Näillekin harrastuksille on kuitenkin paikkoja, joissa kiinnostuneet voivat kohdata, jakaa vinkkejä ja sopia yhteisistä harrastushetkistä.

Harrastuksestaan puhumisella voi tuoda uutta antoisaa sisältöä elämäänsä. Se auttaa tapaamaan muita samasta asiasta kiinnostuneita, vaikka toiselta puolelta maailmaa! Lisäksi avoin kertominen voi tehdä näkyväksi arvokasta hiljaista tietoa jollekin tuntemallesi, joka harkitsee saman harrastuksen aloittamista. Kaiken kukkuraksi harrastukseen on helpompi sitoutua pitkäaikaisesti, kun ajanvietteeseen liittyy mielekkäitä ihmissuhteita. Vaikkapa kuoron konsertin järjestämiseen liittyvä ylä- ja alamäet loivenevat helpommin hyvässä porukassa. Kollektiivinen harrastaminen todellakin kannattaa.